APE teemojen 1-9 pohdintatehtävä

JOHDANTO

Tässä kirjoitelmassa pohdin ammatillista opettajuutta omasta ja oman alani näkökulmasta. Pohdinnan tueksi olen valinnut APE-päivien ydinkysymyksistä minulle merkityksellisimmät tulevana ammatillisena opettajana. Koska kirjoitelma tulee verkossa olevaan blogiin, olen pitänyt kirjoitustyylin varsin epämuodollisena blogimaisena pohdintana, jossa on lähdeviittauksia ammattikorkeakoulun ohjeistuksen mukaisesti.

KOHTI AMMATILLISESTA OPETTAJUUTTA – SISÄISTÄ MYLLERRYSTÄ JA TUKEA OMILLE METODEILLE

Ensimmäiset yhdeksän APE-päivää menivät vauhdilla ja sisälsivät paljon painavaa asiaa ammatillisen opettajan ammattivalmiuksista ja arjesta. Muutamia opetuksen aiheista olen pohtinut syvemmin syksyn aikana.

Alun alkaenkin olen oman kouluttajataipaleeni aikana pohtinut, mistä ammattitaitoni koostuu ja kuinka osaan opettaa toisia ihmisiä. Kun aloitin kouluttamisen, en saanut siihen ohjeita tai opastusta. Loin omaa tyyliäni maalaisjärjen mukaisesti sekä omien kokemuksieni kautta. Koen, että usea peruskoulun ja lukion aikainen opettaja on vaikuttanut minun tyyliini – parhaiten mieleeni jääneiden opettajien kanssa tein myös paljon muuta yhteistyötä kuin luokassa tapahtuvaa opettamista. Yliopisto-opiskelut olivat pitkälti luentomallista opiskelua, eikä tuolloin tapahtunut juuri vuorovaikutusta muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta. Toivon, että omassa opettajuudessani en ota niin paljon vaikutteita tästä yksinpuhelumallista.  

Miten minusta kehittyy ammatillinen opettaja

Yhtenä keskeisenä kysymyksenä pidän sitä kuinka minusta kehittyy ammatillinen opettaja. Mitä ammatilliseen ja ammattimaiseen opettajuuteen sitten kuuluu?

”Ammattitaitoisella opettajalla katse omasta esiintymisestä luokan edessä on siirtynyt oppijoihin ja oppimisen edistämiseen erilaisten opetusmenetelmien ja oppimisympäristöjen avulla – joskus tarkoittaen sitä, että opettaja on hiljaa ja sivuroolissa opetus-ja oppimistilanteet voivat olla yhteisen oppimisen paikkoja sekä opiskelijoille että oppijoille.”(Annala & Heinonen, s. 19)

Nämä ajatukset tuovat lohtua ja tukea omille ajatuksilleni. Vuosien varrella olen pohtinut ja kyseenalaistanut omia taitojani kouluttaja, sillä olen varsin nuorena aloittanut aikuiskoulutuksen saralla ja lähes poikkeuksetta koulutettavat ovat olleet minua vanhempia. Olen kouluttaessani pyrkinyt saamaan ihmiset osalliseksi opetustilannetta ja myös saada heidät ymmärtämään, että vaikka olen opettajan/kouluttajan roolissa, niin minulla ei ole kaikkia vastauksia tai että oikeita vastauksia voi olla useita – joitakin asioita voimme yhdessä pohtia ja hakea ratkaisua. Ohjelmoinnissa, varsinkin vähän pidemmälle mentäessä, ei ole yhtä ainoaa ratkaisua, mikä on varsinkin tuoreille ohjelmoijien aluille yleensä vieras ajatusmalli. Mutta mitä pidemmälle ohjelmoinnissa suuntautuu, sitä selvemmin tulee vertaisarviointi ja yhteinen keskustelu sekä toisten ratkaisumalleihin perehtyminen ovat osaa oman osaamisen kehittymistä.

Miten ohjaan oppimista ammatillisena opettajana

Ohjelmointi ei poikkea muusta uuden oppimisesta, sitä ei voi oppia vain läpikäymällä teoriaa ja opettelemalla ulkoa ratkaisumalleja. Ohjelmoinnin soveltaminen vaatii, että pohjalla on teorioiden ymmärtäminen ja abstraktien asioiden hahmottaminen. Opittuja asioita pitää harjoitella, jotta niitä oppii käyttämään tehokkaasti ja luomaan esimerkiksi kustannustehokkaasti kaupallisia ratkaisuja yrityksille.

Koen, että opiskelijoiden oppimisen ohjaaminen ei aina ole helppoa – kuinka varmistaa, että ei esimerkiksi rajaa opiskelijoiden luovuutta ja matkaa kohti parasta ratkaisua. Toisen ajatuksien luku ei ole helppoa, niinpä usein olen lähtenyt keskustelun kautta hahmottamaan opiskelijoiden ajatuksien kulkua ja ratkaisun syntyä. Haasteena on monesti myös omien ajatuspolkujen ja ratkaisumallien avaaminen toiselle, niin että he oppivat poimimaan sieltä ne ydinkohdat.

”Hyvä koulutusryhmä tukee yksilöiden oppimista ja auttaa koko ryhmää tuottamaan yhdessä uudenlaisia näkökulmia. ” (Kupias & Koski, s. 125) Ymmärrän tämän monitahoisella tavalla. Koen, että jokaisella on vastuu omasta oppimisestaan ja erityisesti siitä, että kysyy jos ei ymmärrä jotain opetettavista asioista. Parhaimmillaan oppiminen on vuorovaikutteista ja omalla panoksellaan voi auttaa myös muita oppimaan.

Vaikka ryhmän yhteinen panos on tärkeä, ei opettajan roolia oppimistilanteessa voi vähätellä. ”Kannustavassa ilmapiirissä ajatuksetkin parhaimmillaan lähtevät uusille innovatiivisille poluille. Kouluttaja voi vaikuttaa omalla asennoitumisellaan ilmapiirin muodostumiseen ja tätä kautta oppimisen edistämiseen ryhmässä”. (Kupias & Koski, s. 126)  

Opettajan oma asenne opetettavaa aihetta kohtaan välittyy kuulijoille, aito innostus aihetta kohtaan tarttuu. Opetan työssäni muutakin kuin ohjelmointia, aiheet vaihtelevat aina projektinhallista työnhakuun. Olen myös käynyt muiden tahojen opetustilanteissa puhumassa esimerkiksi työnhausta. Olen huomannut, että yksi lempiaiheitani on oman osaamisen esille tuonti esimerkiksi ansioluettelossa. Olen myös huomannut, että myös näistä aiheista puhuessani, saan kuulijat helposti innostumaan aiheesta ja haastan heitä herkästi muokkaamaan monesti vähän pinttyneitäkin ajatuksia työnhausta ja ansioluetteloista.

Miten saan opetuksestani monipuolista - Kuinka aktivoin opiskelijoita ammatillisena opettajana

Yksi asia, mitä lähdin APE-opinnoista hakemaan, oli oman opetustyylin monipuolistaminen uusien opetusmetodien myötä. Opiskelijoiden aktivoiminen on keskeistä myös oman opetuksen monipuolistamisessa, siksi olen yhdistänyt nämä kaksi asiaa. Olen huomannut, että ohjelmoinnin opetus menee yleensä tietyn kaavan mukaan - ihmiset istuvat päätteidensä ääressä ja tekevät työtänsä usein yksilötyönä. Tottakai opetukseen pyritään sisällyttämään myös ryhmätöitä, mutta yleensä myöhäisemmässä vaiheessa opetusjaksoa. Ohjelmistokehityksessä toimivan henkilön työnkuvaan sisältyy kuitenkin myös paljon muuta kuin 7 tuntia koneella istumista. Toki pääosa opiskelusta täytyykin tapahtua koneen ääressä, koska kuten olen tainnut opintojen aikanakin usein sanoa ”ohjelmoimaan oppii vain ohjelmoimalla” – mutta kaipaan pieniä mausteita näihin päiviin!

Opas opetusmenetelmistä (Mykrä & Hätönen, s. 35) tuo esille monia ryhmätyötapoja, joita voisi myös hyödyntää ohjelmoinnin opetuksessa. Työelämässä ohjelmistokehitys on ennen kaikkea tiimityötä, joten ryhmätyömenetelmiä olisi hyvä oppia jo opiskeluaikana. Opas opetusmenetelmistä-teoksessa sanotaankin osuvasti, että parhaimmillaan ryhmätyöskentely on antoisaa: on mahdollisuus oppia muilta ja saada palautetta omasta oppimisestaan ja osaamisestaan. Kirjassa esitellään muun muassa porinaryhmät, kumuloituva ryhmä, reflektiivinen ryhmä ja aivoriihi, joista kaikkia voidaan käyttää erityisesti ohjelmointitöiden suunnittelussa. Porinaryhmät ja kumulatiivinen ryhmä sopivat nopeaan suunnitteluun ja esimerkiksi voisivat toimia ns. ohjelmointikisojen(=ryhmissä lähdetään leikkimielisesti hakemaan tehokkainta/innovatiivisinta ratkaisua ongelmaan, kisassa aikaraja) alustuksina. Reflektiivinen ryhmä ja aivoriihi taas sopivat hieman suurempien ohjelmointitehtävien suunnitteluun.

Miten arvioin oppimista ja osaamista ammatillisena opettajana

Vaikeimpia aiheita opettajan työssä on opiskelijan oppimisen ja osaamisen arviointi. Omassa opetuksessani en ole usein joutunut arvosanoja jakamaan, mutta arviointi taas on ollut jokapäiväistä. APE-päivien aikana painotettiin jatkuvaa arvioimista, usein arviointi mielletään vaan opintojakson lopussa tapahtuvaksi toiminnaksi. 

 ”Hyvä paha arviointi”-teoksessa puhutaan jatkuvan arvioinnin puolesta.

”Arviointia ei saisi tarkastella muusta pedagogisesta toiminnasta irrallisena, vaan se tulisi liittää aidosti osaksi oppimista. Arvioinnin pitäisi helpottaa oppimista, avata silmiä uudelle ja edesauttaa virhekäsityksistä luopumista.” [Atjonen, s. 20]

Opiskelijan tulisi tietää mitä, miksi ja miten arvioidaan sekä kuka sen suorittaa ja milloin.  Jatkuvan arvioinnin ja myös palautteen annon avulla opiskelija voi kehittää oppimistaan eikä käy niin, että jakson lopussa hän saa arvosanan ainoastaan vaikka tietyn arviointitapahtuman seurauksena ja jakson aikaisella prosessilla ei ole väliä. 

Arviointiin liittyy usein myös eettisiä kysymyksiä – arvioinnin pitäisi olla arviointia, ei arvostelua. Hyvä, paha arviointi-kirjassa todetaan, että arvioinnin tulisi olla puolueetonta, mutta kysytään myös onko puolueettomuus mahdollista ihmistyössä. Kirja myös tuo esille itse- ja vertaisarvioinnin opettajan tekemän arvioinnin rinnalle.(Atjonen, s. 203) Työpaikkani koulutuksissa olemme alkaneet myös miettimään, miten näitä voisi enemmissä määrin käyttää osana opiskelijoiden arviointia.

Oman ammattitaidon aukot

Monta asiaa on tähän mennessä opintoja ja uraa opittua, mutta pitkä matka on vielä edessä.

Seppo Helakorpi kiteyttää yhden suurimmista peloistani:

”Ammatillisen opettajan tieto-ja taitovaatimukset ovat kovat: Oman ammatillisen koulutuksen, työkokemuksen ja opettajankoulutuksen turvin hänen on hallittava substanssialan työt ja työelämän todellisuus. Opettajan tulee osata opetus- ja kasvatustehtävässä toimiessaan tunnistaa ja ottaa huomioon oppijoiden yksilöllisyyttä ja edistää ammatillista kasvua.” (Helakorpi, s. 101)

Ammatillisen opettajan työhön sisältyy ylläoleva ja paljon muita odotuksia, kuten oman osaamisen arviointi ja sen kehittämistarpeiden tunnistaminen. Pitää pysyä kartalla sekä substanssiosaamisen että opetusmenetelmien uusista tuulista. Mutta uskon, että omalla aktiivisuudella ja kiinnostuksella pystyn myös itse oppijan roolissa pysymään kartalla näissä asioissa. Lisäksi uskon, että jokainen opetustilanne myös opettaa uutta ja tuo lisää menetelmiä omaan opettajan työkalupakkiin.

Olen syksyn aikana myös oppinut paljon erilaisista oppimiskäsityksistä ja – teorioista sekä erilaisista ihmistyypeistä – luulen lisäksi, että nämä käyvät vielä teoriapohjalta tutummaksi, kun keväällä suoritan kasvatustieteen opintokokonaisuudet.

Ihmisläheisessä työssä toki täytyy muistaa, että kaikki ei ole luettavissa kirjoista ja tutkimuksista. Monissa tilanteissa pitää luottaa omaan kokemukseen ja siihen, että kykenee omaan ammattitaitoon nojaten tekemään oikeita päätöksiä. Toisaalta virhevaraakin saa jäädä. Uskon myös, että mikäli virheitä tulee, niitä voi myös korjata ja erityisesti oppia niistä.

Oma tieni kohti ammatillisen opettajan työkenttää on vasta alussa, mutta uskon ja toivon, että opinnot ja työ opettavat tekijäänsä sekä haastavat kehittymään!

Lähdeluettelo:

Annala, J. & Heinonen, P. 2009. Yhteistoiminnallisuus opettajan työssä. Teoksessa Helander, J. (toim) Ammatillisen opettajan käsikirja. Hämeen ammattikorkeakoulu, Ammatillinen opettajakorkeakoulu, Hämeenlinna

Kupias, P. & Koski, M. 2012. Hyvä kouluttaja, SanomaPro Oy. [Hyvä kouluttaja, Päivi Kupias ja Mia Koski, s.125].

Mykrä, T. & Hätönen, H. 2008. Opas opetusmenetelmistä. Edita Prima Oy, Helsinki.

Atjonen P., 2007. Hyvä, paha arviointi. Kustannusosakeyhtiö Tammi, Helsinki.

Helakorpi, S. 2010. Ammatillinen Opettaja. Teoksessa Helakorpi, S., Aarnio, H. & Majuri, M. Ammattipedagogiikkaa uuteen oppimiskulttuuriin. Hämeen ammattikorkeakoulu, Ammatillinen opettajakorkeakoulu, Hämeenlinna.