Toisen APE-päivän teemana oli Ammatillisen opettajan osaaminen. Päivä alkoi tutustumalla ammatillisen opettajan laajaan työkenttään, mikä avasi silmiäni siitä kuinka monipuolisia mahdollisuuksia tämä uusi koulutus voi avata. Aamupäivän aikana kävimme myös mielenkiintoisia keskusteluja siitä kuinka opettajan rooli on muuttunut vuosikymmenten varrella.
Nykypäivän ammatillisella opettajalla on monia rooleja aina kasvattajasta ja auktoriteetista kuuntelijaan ja lohduttajaan. Eri sidosryhmät, kuten opiskelijat ja heidän vanhempansa sekä työelämä, yhteiskunta ja itse koulu, luovat monenlaisia paineita opettajalle. Itselleni osa näistä on vielä varsin kaukaisia paineen aiheuttajia, mutta esimerkiksi opiskelijan ja työelämän asettamat paineet näkyvät jo nykyisessä työssäni aikuiskoulutuksen parissa.
Ammatillisen opettajan tulisi olla myös asiantuntija opettamallaan alalla. Työelämä kehittyy nopeasti ja koulutuksella täytyisi pystyä vastaamaan työelämän tulevaisuuden tarpeisiin. Opettajan tulisi tuntea alansa trendit ja osata ennakoida mihin ala on menossa. Työelämälähtöisyys olisi erittäin tärkeää kaikessa koulutuksessa - tämä edesauttaisia opiskelijoiden sijoittumista työelämään. Tämä asettaakin opettajalle paineita jatkuvasta oppimisesta, opettajan tulee olla valmis kehittymään opettamassa aiheessaan koko ajan.
Keskustelimme päivän aikana myös mikä on opettajan pätevyyyden ja kelpoisuuden ero. Ammatillisen opettajuutta määrittää erilaiset normit ja säädökset, jotka myös täsmentävät mitä kaikkea ammatillisen opettajan kelpoisuuteen kuuluu. Opettajalla tulisi olla sekä pedagoginen pätevyys että opettamansa alan substanssiosaaminen, joka koostuu soveltuvasta koulutuksesta ja työkokemuksesta.
Päivän herättelevin keskustelu käytiin otsikolla "läpikäymisen pedagogiikka", jossa keskustelun herättäjänä toimi video, joka demonstroi miten opettajat helposti opetuksessaa käyvät läpi opettamansa asiat sen sijaan, että niihin esimerkiksi perehdyttäisiin, syvennyttäisiin, arvioitaisiin jne. Opettajat yrittävät haalia opetussuunnitelmaan mahdollisimman paljon asioita sillä seurauksella, että opetuksen olennainen asia unohtuu - asioita on liikaa ja opettaja sortuu helposti termeihin "käydään tämä nyt nopeasti läpi" ja "voitte itse tutustua aiheeseen".
Olen omassa päivittäisessä työssäni myös havainnut vastaavan ongelman. Opettajat termiä "käydä läpi" paljon esimerkiksi opetussuunnitelmia kirjoitettaessa, koska opetettavia aiheita on jo lähtökohtaisesti niin paljon. Yhtenä ammatillisen opettajan taitona olisinkin osata valita keskeiset asiat opetukseensa ja keskittyä niiden opettamiseen opiskelijoille.
Päivän hauskinta antia oli päivän ryhmätyö, joka suoritettiin näyttelykävelynä. Meidät jaettiin neljään ryhmään, joissa kullakin ryhmällä oli oma tutkimusaiheensa. Kun aihe oli pureksittu ja pääkohdat oli saatu paperille ylös, jakauduttiin neljään uuteen ryhmään, missä oli yksi jäsen jokaisesta alkuperäisestä tutkijaryhmästä. Ryhmien tuotokset kiinnitettiin seinille ja kakkosvaiheen ryhmissä kierrettiin tuotokset ja aiheen asiantuntija opetti tutkimusaiheensa muille. Ryhmissä pohdittiin 1) substanssiosaamista 2) pedagogista osaamista 3) Kehittämis- ja tutkimusosaamista ja 4)työyhteisöosaamista eli samoja teemoja kuin koko päivän oli käsitelty. Työskentelytapaana näyttelykävely oli miellyttävä ja pakotti kaikki ryhmän jäsenet osallistumaan sekä edesauttoi meidän ryhmäytymistä ja herätti uusia ajatuksia.
Päivä lopetettiin keskustelemalla miten arvot ja etiikka näkyvät opettajan työssä. Opettajan yhtenä roolina tänä päivänä on auktoriteetti ja vallan käyttäjä, mikä myös pistää opettajan miettimään omia ettisiä päämääriään ja ihmiskäsitystään. Opettajan tulisi olla tasapuolinen kaikkia kohtaan ja edesauttaa luontevaa vuorovaikutusta, millä myös saa opiskelijat myös paremmin osallistumaan opetukseen.
Päivä oli kaikkinensa ajatuksia herättävä ja mielenkiintoinen - tätä lisää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti