APE 11-15 pohdintaa

Tammikuussa 2015 alkoi APE-opintojen jälkimmäisten osioiden eli APE 11-15 teemojen opiskelu. Teemoja oli 5 kappaletta: Kestävä kehitys, Työelämälähtöisyys, Kansainvälisyys, Yrittäjyys ja Erityiskasvatus. Kukin ryhmä sai oman tehtävänantonsa eli ydinkysymykset, joita piti lähteä tutkimaan. Ryhmien tehtävänä oli valmistella parin kuukauden aikana 2x45 minuutin osallistava ja aktivoiva opetustuokio muulle ryhmälle maaliskuun puoleen väliin mennessä.

Erityiskasvatus - Arvio oman ryhmän toiminnasta

Olin osa kolmen T:n ryhmää yhdessä Teemun ja Tarjan kanssa ja meidän aiheenamme oli erityiskasvatus. Minut valittiin ryhmän koordinaattoriksi

Sovimme heti aluksi ryhmän toimintaperiaatteiksi, jotka olivat meillä seuraavat:

·      Olemme kaikki aktiivisia ja teemme päätöksiä hyvässä yhteishengessä

·      Työt jaetaan tasan ja autamme toinen toisiamme

·      Pidämme kiinni sovituista aikatauluista

·      Järjestämme Skype-tapaamisen vähintään kerran viikossa

Koen, että toimimme koko projektin ajan varsin mallikkaasti omien toimintaperiaatteidemme mukaisesti. Teimme ohjeistuksen mukaisesti toteutussuunnitelman rungon heti ensimmäisenä kokoontumiskertana, kun ryhmät jaettiin ja fiilasimme sitä ennen ensimmäistä Skype-tapaamista.

Skype-tapaamisissa sovimme aina seuraavan viikon taskit koko ryhmälle ja jaoimme ne toistemme kesken. Koska kaikki ryhmän jäsenet olivat muutenkin kiireisiä, niin pyrimme pitämään sovitut tehtävät selkeinä ja laittamaan ne aina yhteen seuraavan viikon palaverissa.

Kukin teemaryhmän jäsen piti huolta omasta tontistaan, välillä oli sisällöistä pieniä väärinkäsityksiä, mutta nämä pystyttiin yhdessä tuumin aina korjaamaan. Allekirjoittaneella jäi koontiviesti toisinaan lähettämättä ja muut ryhmän jäsenet olivat liian hienovaraisia, että eivät muistuttaneet tästä :)

Ryhmätyöhön oli varattu onneksi runsaasti aikaa, joten ryhmätyön teossa ei tullut juuri ongelmia. Kerran oli yhdellä ryhmän jäsenellä unohtunut poikkeuksellinen kokoontumisaika, mutta muutoin kaikki olivat palavereissa aina läsnä.

Opetuksen suunnittelu

Pyrimme alusta alkaen tekemään varsin kattavan suunnitelman, johon kirjattiin aikataulu niin tarkasti kuin pystyimme. Alla olevasta kuvassa on opetuksemme sisältörunko:

Jaoimme opetusmateriaan rakentamisesta seuraavasti:

-       Erityisopetuksen määritelmä, peruskäsitteet, lainsäädäntö: Tiina

-       Erityisopetuksen toteutus toisella asteella: Tarja

-       Lainsäädäntö, erityisopetuksen toteutus korkea-asteella: Teemu

Opetuksessa käytimme aktivointina

-       paripohdinta+ryhmäkeskustelu ja avoimet kysymykset

-       ryhmätyö - visualisoiminen

-       vierailija 

Muutoin teimme yhteistyötä koko materiaalin rakentamisessa. Vierailijan haastattelun ja valmistelun sekä ryhmätyön suunnittelun teimme yhdessä.

Ryhmätyössä päätimme, että arvomme opetustilanteessa kaksi ryhmää: havainnollistava ja havainnoiva ryhmä. Havainnollistavan ryhmän tehtävänä olisi näytellä omissa rooleissaan HOJKS-keskustelu erityisopetusta tarvitsevan opiskelijan osalta. Teimme tehtävän annot ryhmille, joissa oli kuvattu roolit ja alkutilanne, ja ryhmätyön aikana oli tarkoitus simuloida tilannetta tästä lähtötilanteesta. Materiaalina oli lisäksi HOJKS-lomake, jota ryhmässä täytetään.

Olimme alussa alkaen päättäneet painottaa työssä tavallisen opettajan näkökulmaa ja tähän ajatukseen saimme vahvistuksia myös tutor-Esalta ja vierailevalta tähdeltämme Pirkolta. Haastattelimme Pirkkoa jo varsin hyvissä ajoin tammikuussa – tuo haastattelusessio oli yksi opettavimmista ryhmätyötä tehdessä ja materiaalia kahlitessa. Hänen ammattitaitonsa ja tietämyksensä oli laaja ja hänellä on taito esittää tieto vaivattomasti.

Mielestäni suunnittelu ja toteutusaikaa oli ruhtinaallisesti ja maaliskuun koittaessa olimme saaneet kattavan paketin mukaan

Opetuksen toteutus

Opetusvastuuta jaoimme myös sen mukaan, miten olimme rakentaneet materiaali, pyrimme myös tasavertaisesti opettamaan asioita.

Aloitimme opetuksen pysyen aikataulussa, mutta pikkuhiljaa viivettä alkoi kertymään ja loppua kohden olimme jo todella myöhässä. Koinkin kolmikkona opetettaessa haastavimmaksi ns. äänettömän kommunikoinnin ja viestinnän esimerkiksi jonkin aihe-alueen ohittamisesta. Tarjan kanssa pystyimme käymään neuvotteluja itse opetussession aikana, mutta Teemuun en saanut kontaktia luontevasti ryhmätyön aikana - tämä johtui lähinnä asemoinnistamme luokassa. Mikäli vastaavanlainen tehtävä tulee tulevaisuudessa esiin, täytyy tämäkin skenaario ottaa huomioon :)

Ikävä kyllä hienosti suunnittelemamme viimeinen simulaatiotehtävä oli pannukakku aikataulukiireen vuoksi! Emme saaneet kuin pintaraapaisun siitä HOJKS-työstä mitä suunnittelimme.

Koen, että muutoin valitut menetelmät toimivat varsin hyvin. Pirkon vierailu oli hyvä – ja sitä kiiteltiin palautteessakin paljon. Sitä vastoin ryhmätyön hyödyt eivät nousseet loistoonsa. Palautteissa ja lopun keskusteluissa kävi myös ilmi, että muu ryhmä koko asian tärkeäksi ja mielenkiintoiseksi. Keskustelua syntyi opetustuokion aikana varsin runsaasti, mikä tietysti osaltaan viivästytti, koska emme tarpeeksi jämäkästi keskeyttäneet keskusteluita.

Muut APE 11-14 teemat

Seuraavaksi käsittelen muiden ryhmien teemoja eli työelämälähtöisyyttä, kestävää kehitystä, yrittäjyyttä ja kansainvälistymistä. Yleistän oman alani nyt olemaan ICT-ala ja oppilaitos, jossa sitä opetetaan. Tulen myös viittamaan omaan työhöni aikuiskoulutuksen saralla.

Työelämälähtöisyys

Työelämälähtöisyyden määritelmää tutkiessani, huomasin, että siitä on monia eri vivahteisia määritelmiä. Yhden lähteen mukaan työelämälähtöinen yhteistyö määriteltiin olevan ensisijaisesti työelämän tarpeista lähtevää yhteistyötä ja kun tähän yhtälöön tuodaan mukaan koulutuksen tavoitteet, voidaan termi muokata työelämälähtöiseksi koulutukseksi. Eli työelämälähtöisyydestä koulutuksesta voidaan tämän määritelmän mukaan puhua kun huomioidaan koulutuksen laatu- ja oppimistavoitteet, opiskelijan mahdollisuudet saavuttaa yleisiä työelämän valmiuksia sekä työelämän tarpeet. [1, s. 19]) Koulutuksessa työelämälähtöisyys huomioidaan yleensä työharjoittelun/työssäoppimisen toteutuksessa.

Itse olen työelämälähtöisyyden selittänyt aina, että opetussuunnitelman mahdollistamissa raameissa huomioidaan työelämän osaamistarpeita harjoitustöiden ja tietysti työssäoppimisen muodossa. Kokisin, että nykyisessä ICT-alan tilanteessa työelämän tarpeita tulisi huomioida monella osa-alueella kuten tekniset taidot, työelämävalmiudet, yritysten talous ja asiakaspalvelu.

Tekniset taidot ovat tietysti se substanssiosaaminen mitä ICT-alalla tarvitaan, oli työ itsessään sitten esimerkiksi suunnittelu, ohjelmointi, testaus tai vaikka projektinhallintatyötä. Opetuksen lomassa olevia harjoitustöitä tulisi suunnitella mahdollisimman paljon soveltaviksi tehtäviksi, joissa opiskelijat pääsevät harjoittelemaan oppimiaan taitoja esimerkiksi työelämästä tulleiden demoprojektien kautta. Tässä oppilaitos-yritysyhteistyö nousee suureen rooliin, mutta oppilaitoksille ja erityisesti oppilaille tästä olisi suurta hyötyä.

Oppilaiden olisi hyvä olla valmiudet monenlaisiin tehtäviin, liika erikoistuminen vain yhteen substanssiosaan ei ole hyväksi, mikäli muista rooleista/tehtävistä ei ole ymmärrystä. Tämän nostaisin esille siksi, että ICT-alalla tällä hetkellä (ja uskoisin, että myös tulevaisuudessa) merkittäviä työllistäjiä ovat pienet ja keskisuuret yritykset ja jokaiseen tehtävään ei ole enää omia työntekijöitä. Oppilaista ei tietenkään pidä, eikä pystykään, tulemaan joka tehtävän ammattilaista, mutta ymmärrys alan työtehtävistä on hyvä olla hallussa.

Tästä johtuen onkin asenteella iso merkitys työelämässä ja tähän tulisi valmentaa jo varhaisessa vaiheessa. Itsenäistä työotetta ja vastuunkantoa, esimerkiksi harjoitusprojektista, on hyvä harjoitella. Myös yrittäjänhenkisyyttä, mitä pääsen pohtimaan vielä myöhemmin tässä kirjoitelmassa, tulisi herätellä.

Nostin aikaisemmin esille, että myös talous- ja asiakaspalvelutaidot ovat mielestäni työelämälähtöisyydessä huomioitavia asioita. Asiakaspalvelutaidot nostan ylös siksi, että pk-sektorin yrityksissä kaikki työntekijät ovat yrityksen käyntikortteja ja pääsevät varmasti osalliseksi asiakaspalvelutyötä. Tai ainakin yrityksen johto tulee arvostamaan, mikäli ohjelmoija kykenee myös kommunikoimaan asiakkaan kanssa.

Kestävä kehitys 

Kestävän kehityksen määritelmä laajeni opetustuokioiden aikana. Kestävän kehityksen määritelmänä voisi yleisesti käyttää seuraavaa: "Kestävä kehitys on kehitystä, joka tyydyttää nykyhetken tarpeet viemättä tulevilta sukupolvilta mahdollisuutta tyydyttää omat tarpeensa.” [2]

Opetushallituksen Kestävää ammatillista koulutusta -dokumentti kuvaa tietotekniikan perustutkinnon kestävän kehityksen osaamistavoitteita seuraavasti[3]:

Opiskelijan tulee:

• osata hahmottaa tuotteen elinkaari

• osata vertailla tietoliikenneteknisten laitteiden energiankulutuksia

• tuntea käytöstä poistettujen laitteiden ja muun materiaalin kierrätysjärjestelmät

• toimia materiaalia säästävällä tavalla

• osata jätteiden lajittelu

• osata työskennellä asiakaspalvelussa ja neuvonnassa eettisesti ja asiakaskeskeisesti

• tuntea tietoturvallisuusasiat sekä tietojenkäsittelyn salassapitomääräykset

• tuntea sähköturvallisuusmääräykset ja niihin sisältyvät toimenpiteet

Lisäksi Opetus- ja kulttuuriministeriön sivuilla koulutuksesta ja kestävästä kehityksestä on sanottu seuraavaa: ” Tavoitteena on kasvattaa kestävään elämäntapaan sitoutuneita ja motivoituneita ihmisiä, joiden tietojen ja taitojen kartuttaminen kestävästä kehityksestä ja sen edistäminen on osa ihmisen elinikäistä oppimista.” Artikkelissa oli eritelty 11 kohtaa miten kestävää kehitystä edistävää koulutusta voisi linjata koulutuksessa, näiden joukossa mm. eettinen ja integroitu lähestymistapa, verkostoituminen ja yhteistyön lisääminen sekä innovaatioiden hyödyntäminen. [4]

Näiden kahden artikkelin ja KEKE-ryhmän opetuksen perusteella olen alkanut syvemmin pohtimaan kestävää kehitystä ja sen toteutumista omalla alalla sekä omassa työssäni.

Yhtenä seikkana nostaisin taloudellisuuden. Jokaisen työtekijän tulisi ymmärtää yrityksen talousrakennetta ja tiedostaa, esimerkiksi omasta työstä aiheutuvat kustannukset. Erityisesti edelleen pk-sektorin yrityksissä on erityisen tärkeä minimoida ylimääräisiä kustannuksia joka saralla. Myös esimerkiksi materiaalikustannuksissa on helppo säästää, samoin töiden priorisointi ja olennaiseen työhön keskittyminen ovat tärkeitä. Olen monesti kohdannut, että joku saattaa olla uupunut oman työtaakan alla, mutta työtaakka voi olla itseaiheutettua. Toki tässä tulee johdollinen kysymys – esimiehen pitäisi havaita tällaisia ongelmia ja pyrkiä karsimaan ylimääräisiä töitä, mikäli työntekijä niitä on itselleen haalinut. Myös työkaverit voivat vinkata asiasta eteenpäin esimiehelle, mikäli havaitsevat jonkun työtoverin kohdalla ylikuormittumista.

Kestävää kehitystä on myös muutoin työntekijöiden hyvinvoinnista huolehtiminen. Alalla, josta iso osa työstä on näyttöpäätetyötä mm ergonomiasta ja liikkumisesta on hyvä pitää huolta. Lisäksi toki ohjelmistopuolella eletään paljon takarajojen ja kiireen kanssa, joten työntekijöiden jaksaminen on ensiarvoisen tärkeää.

Artikkeleissa mainittiin myös verkostoituminen yhtenä kestävää kehitystä edistävänä toimintana. Verkostoitua voi esimerkiksi oman alan muihin tekijöihin, alueen muuhun yritystoimintaan ja kansainvälisiin tahoihin on tärkeää. On myös hyödyllistä tiedostaa esimerkiksi, että kaikkea ei tarvitse eikä todellakaan aina kannata tehdä itse, kun sen voi saada ostettua myös muualta.

KEKE-ryhmä antoi meille pohdittavaksi lisäksi kuinka itse edistämme kestävää kehitystä omalla alalla/työssä. Itse voin sanoa, että omalla kohdalla tämä on varmasti vielä varsin lapsen kengissä. Koen, että kokonaistaloudellisuus ja ”materiaalien” säästö ovat kohdallaan, mutta kestävä kehitys on niin moninainen asia, että opittavaa riittää vielä...

Yrittäjyyskasvatus

Yrittäjyyskasvatuksella tarkoitetaan tapaa kannustaa oppijaa elinikäisen oppimisen polulle, joka koostuu aktiivisesta tiedonhankinnasta, ongelmanratkaisusta ja yritteliäästä elämänasenteesta. [5, s. 7]

Viime vuosien aikana yrittäjyyskasvatusta on pyritty kehittämään ja sen avulla pyritään motivoimaan oppilaita opiskelemaan ja sen osuutta on haluttu vahvistaa kaikilla kouluasteilla.  [5 s. 8] Näiden kehitysaskelien ja tavoitteiden myötä on uusia vaatimuksia tullut myös opettajille ja opettajan koulutukselle. Opettajalla ei tarvitse enää olla kaikkea tietoa, vaan hänen pitää enemmän ohjata opiskelijoita oikean tiedon lähteille eri oppimisympäristöjen ja yhteistyötahojen avulla. Yrittäjyyskasvatus voidaankin näin ymmärtää paremmin opetusmenetelmänä. [5, s.13]

Olen pitkin artikkelia jo avannut hieman omaa näkemystäni aiheeseen ja koen yrittäjyyskasvatuksen erittäin tärkeänä osana kaikkea koulutusta ja kouluttautumista. Itse olen tottunut käyttämään termiä yrittäjähenkisyys – ja koen tällä tarkoitettavan pitkälti asennetta ja työotetta. Samoilla linjoilla jatkaa yrittäjyyskasvatusdokumenttikin: ”Yritteliäisyys edellyttää kykyä ja uskallusta tarkastella asioita eri näkökulmista sekä totuttujen käytäntöjen kyseenalaistamista… Sosiaalinen yritteliäisyys tarkoittaa yksilön oma-aloitteista toimintaa, jossa tavalla tai toisella otetaan yhteisö huomioon” [5, s. 15]

Omia ajatuksiani on värittänyt varmasti paljolti pienessä yrityksessä työskentely, missä on pitänyt venyä niin osaamisen kuin asenteenkin puolesta. Koen, että itselleni pieni yritys on mitä parhain kehityskanava – olen oppinut itsestäni paljon sekä vahvuuksista että kehittämiskohteista, koska työssäni joudun testaamaan näitä lähes päivittäin. Aina ei ole jotakuta, jolta kysyä kuinka asia tehdään, mutta varmasti löytyy joku toinen jonka kanssa pohtia asiaa sekä ratkoa käsillä olevaa ongelmaa. Olen kohdannut paljon ihmisiä, jotka ovat työskennelleet isommissa yrityksissä ja jotka kokevat sieltä siirtymisen pienempään jonkinasteisena kulttuurishokkina – ja onhan se sitä! Ei välttämättä ole selkeää työnkuvaa, vastuuta on paljon, tulorakenne on eri jne…

Olen itsekseni miettinyt, että voiko yrittäjäkasvatuksella kaikki oppia esimerkiksi ”oma-aloitteisiksi työntekijöiksi, jotka uskaltavat tarkastella asioita eri näkökulmista” – varmasti, mutta onko se rooli minkä välttämättä kaikki haluavat omaksua onkin kokonaan toinen kysymys. Toisaalta onko tarvetta kaikkien edes olla tällaisia?

Koen, että ICT-alalla yrittäjäkasvatusta voidaan harjoittaa erilaisten harjoitusprojektien ja työelämäjaksojen kautta. Harjoitusprojektit voivat olla työelämästä tulleita ryhmätöitä. Opiskelijoiden olisi hyvä oppia myös arvioimaan omaa työtään ja omaa työotetta pyritään arvioimaan. Ryhmien koostumuksia olisi hyvä myös vaihdella eri töiden välissä, jotta opiskelijat oppivat työskentelemään erilaisten ihmisten kanssa.

Meidän koulutuksissa tätä on aikuisten kanssa lähdetty herättelemään mm. keskustelujen, vierailijoiden ja esimerkkien kautta. Toki kyseessä on aikuisopiskelijoita, joten tilanne on hyvin erilainen.

Kansainvälisyys ja monikulttuurisuus

Kansainvälisyys ja monikulttuurisuus ovat arkipäivää oppilaitosympäristöissä sekä työelämässä. Ammattitaitovaatimuksiin on tullut uusia vivahteita monikulttuurisuuden ja globaali-ajattelun myötä. [6, s.4]

Ammatillisessa koulutuksessa kansainvälistymisellä halutaan taata opiskelijoille valmiuksia toimia kansainvälisillä markkinoilla ja monikulttuurisessa ympäristössä. Opetussuunnitelmien tavoitteissa tämä näkyy kykynä seurata kansainvälisiä markkinoita, kielitaitona, kommunikaatiokykynä ja viestintätaitoina jne. [6, s. 9]

Kultuurilla tarkoitetaan ammatillisen opettajan käsikirjan mukaan niitä arvoja, normeja ja sääntöjä, joita olemme sisäistäneet jo lapsuudessamme ja jotka vaikuttavat ennakko-olettamuksiimme eri asioista. Monikulttuurisuudella lähdetään siitä lähtökohdasta, että kaikkien kulttuurit voivat ilmentää itseään ja tapojaan – tätä voidaan jatkaa niin, että kulttuurisuuden ilmentäminen ei saa ylittää ihmisoikeuksia tai lainsäädäntöä. Monikulttuurisuuteen liitetään usein maahanmuuttajuus ja suvaitsevaisuus. [7, s. 115-116]

Mikäli samassa opetus- tai työtilanteessa on eri kulttuuritaustoista voi eteen tulla tilanteita, joissa eri kulttuurien erot tulevat esille. Mutta näihinkin tilanteisiin voi asennoitua hyvällä asenteella. Itse olen kokenut tilanteet, joissa kansainvälisyys ja monikulttuurisuus esiintyvät, virkistävinä.

ICT-alalla monikulttuurisuus on varsin yleistä, monikansalliset yritykset ovat yleisiä, asiakkaita ja yhteistyökumppaneita on muista maista. Tänäkin keväänä on saatu lukea Oulun alueella esimerkiksi usean kansainälisen yrityksen Ouluun rantautumisesta. 

Koulutuksen aikana opiskelijoille on hyvä opettaa valmiuksia kansainväliseen yhteistyöhön ja hyvään asenteeseen. Asenteella tarkoitan tässä esimerkiksi uskallusta puhua ei-äidinkieltä työyhteisössä, mikäli kaikki osallistujat eivät olet suomenkielisiä. Lisäksi esimerkiksi englannin kielen taito on erittäin hyödyllinen, koska teknologiat kehittyvät nopeasti ja tiedon saaminen suomeksi voi olla erittäin hankalaa.

Lopuksi….

Koen, että kaikissa näissä teemoissa erityiskasvastus, työelämälähtöisyys, kestävä kehitys, yrittäjyys ja kansainvälisyys & monikulttuurisuus yhdistyy muutama tekijä, oli kyseessä sitten opettajan työ tai muu rooli: avoin mieli, kiinnostus uusia asioita kohtaan, valmius kehittyä ja hyvä asenne.

Kaikkien asiantuntija ei tarvitse olla, mutta tietoinen näiden olemassa olosta ja yllämainittujen ominaisuuksien avulla voi päästä vielä pitkälle :)

Lähteet:

[1] Vanhanen-Nuutinen L. ja Laitinen-Väänänen S. , Työelämäyhteistyön ja työelämäkumppanuuden lähtökohtia (osa julkaisua: Askelmerkkejä työelämäkumppanuuteen  - Osaamisen kehittäminen ammattikorkeakouluissa, JAMK), haettu 2.4.2015 http://publications.theseus.fi/bitstream/handle/10024/33383/JAMKJULKAISUJA1212011_web.pdf?sequence=1

[2] Europa – Tiivistelmät EU:n lainsäädännöstä – Ympäristö – Kestävä Kehitys, haettu 10.4.2015 http://www.uef.fi/web/kestava-kehitys/yleista-ja-maaritelma, http://europa.eu/legislation_summaries/environment/sustainable_development/index_fi.htm, )

[3] Kärppä J., Laurila T., Lundgren K: Kestävää ammatillista koulutusta – näkökulmia ekologiseen, sosiaaliseen, kulttuuriseen ja taloudelliseen kestävään kehitykseen, Opetushallitus, haettu 2.4.2015 http://www.oph.fi/download/125366_Kestavaa_ammatillista_koulutusta.pdf

[4] Koulutus- ja kestävä kehitys, Opetus- ja kulttuuriministeriö, haettu 2.4.2015 http://www.minedu.fi/OPM/Koulutus/artikkelit/keke/

[5] Rytkönen T., Ruskovaara E., Järvinen R.: Yrittäjyyskasvatus perus- ja toisella asteella – näkökulmia pedagogiseen kehittämiseen, haettu 11.4.2015 http://www.opinkirjo.fi/easydata/customers/opinkirjo/files/materiaalit/yrittajyyskasvatus_perus_ja_toisella_asteella_web.pdf

[6] Seppälä M., Kansainvälistymisen haasteet ammatillisessa perusopetuksessa, TAMK. Haettu 11.4.2015 https://publications.theseus.fi/bitstream/handle/10024/8283/Sepp%C3%A4l%C3%A4.Jaana-Marjut.pdf?sequence=2

[7] Metsänen R., Monikulttuurinen ohjaus käytännössä – vanhaa ja uutta, omaa ja lainattua, läheltä ja kaukaa. Ammatillisen opettajan käsikirja. Hämeen ammattikorkeakoulu, Ammatillinen opettajakorkeakoulu, Hämeenlinn, haettu 1.12.2014 http://ameo.fi/wp-content/uploads/2014/11/AmmatillisenOpettajanKasikirja.pdf